Severian on viimein päässyt perille Thraxiin, jossa häntä odottaa liktorin tehtävä. Severian on siis yhdistetty oikeudenpalvelija, teloittaja ja vankilanjohtaja Thraxin pohjoisessa linnoituskaupungissa. Kuten on jo tullut hyvin selväksi, Severianin kohtalo on kuitenkin muualla, joten tässäkään virassa Severian ei pitkään viihdy.
Koska virkasuhde ei pääty varsinaisesti ystävällisissä merkeissä, Severian joutuu pakomatkalle vuorille. Matkan varrella kohdataan paitsi uusia seikkailuja, myös monenlaisia vanhoja tuttavuuksia. Jälleen kerran mittakaava on paikoin hyvin eeppinen, välillä eksytään metafyysisiin pohdiskeluihin ja kerrotaan tarinoita, sitten taas on toiminnan aika.
Wolfe on aika epeli kuljettamaan tarinaansa. Tällekin osalle saagaa ropisi palkintoja ja ehdokkuuksia: Hugo-, Nebula-, World Fantasy Award ja BSFA-ehdokkuudet, British Fantasy Award eli August Derleth -palkinto ja Locus-äänestyksen voitto. Laatu siis säilyy pitkin matkaa. Tarina on ehdottoman omaperäinen ja kiehtova, vaikka välillä tuntuukin sortuvan harhailemaan.
Kirjavinkeissä on myös arvostelu vuonna 2015 ilmestyneestä suomennoksesta Liktorin miekka.